Maailman suurimpia talousmahteja eivät enää ole demokraattiset valtiot, vaan suuryritykset. Sadasta maailman suurimmasta rahakasaumasta yli 50 on yksityisiä yrityksiä. Kärjen tuntumassa kummittelee huomattava määrä öljy-yhtiöitä (8 top 20:ssä) ja yksityisiä pankkeja (5 top 20:ssä).
Koska suuryritykset pystyvät nykyään liikkumaan globaalisti, maailman maat on saatu kilpailemaan siitä, kuka tarjoaa näille jättiläismäisille käenpoikasille parhaan pesän. Eli toisin sanoen: missä maassa suuryritysten tarvitsee kantaa vähiten yhteiskuntavastuuta, sinne siirtyy työpaikkoja. Suuryritykset pyrkivät maailmankartalla pakenemaan yhteiskuntavastuutaan, vaikka ne ovatkin täysin riippuvaisia mm. yhteiskuntien koulutetusta ja terveestä työvoimasta, infrastruktuureista (mm. tiet, rautatiet, tietoliikenneyhteydet), sivistyksestä (tiede ja tutkimus) ja luonnonvaroista.
Globaalisti vastuustaan vapautetut suuryritykset ovat se kapitalismi, jota vihaan! Ne muodostavat sen kapitalismin, joka tuhoaa maapallon ainutlaatuisen luonnon! Ne ovat epädemokraattisia valtapesäkkeitä, joilla ei ole muita tavoitteita, kuin raha! Niillä on valtavasti voimaa ja valtaa, jolla ne estävät ihmiskuntaa toimimasta järkevästi ja eettisesti ilmastonmuutoksen ja luonnon monitahoisen tuhoutumisen edessä! Ylikansalliset suuryritykset epäekologisilla tuotantotyyleillään ovat ilmastonmuutoksen syinä.
Kapitalismi on ilmastonmuutoksen ja luonnon monitahoisen tuhoutumisen syy!
Koko ihmiskunnan alempi kasti, lähtien kaikkein köyhimmistä yksilöistä, pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, ylläpitävät suurpääomien globaalia temmellyskenttää maksamalla veroja demokraattisille valtioille. Vain suurpääomat pystyvät vapautumaan verojen maksusta jossain vaiheessa, kun ne ylittävät tietyn kansallisen tai alueellisen kynnyksen ja vapautuvat globaaleiksi toimijoiksi: silloin niitä siirtyy myös veroparatiiseihin.
Suuryritykset heikentävät pienten ja keskisuurten, vastuullisten yritysten, toimintaedellytyksiä kaikkialla maailmassa. Samat työt, jotka suoritetaan tällä hetkellä ylikansallisten suuryritysten kautta, voitaisiin suorittaa myös pk-yritysten ja kansallistettujen, demokratisoitujen suuryritysten kautta. Suuryritykset kaappaavat massatuotannolla yhä suuremman lisäarvon itselleen ja paisuvat maailman mahdeiksi.
Kööpenhaminan ilmastokokous todisti, ettei ihmiskunta kapitalismin kahleissa ollessaan pysty ilmastonmuutosta torjumaan. Kahleet muodostuvat näistä suurpääomista. (Markkinatalous on eri asia, kuin kapitalismi.)
Vastaus ilmastonmuutokseen löytyy John Maynard Keynesin talouspolitiikasta: suurin osa vallasta on saatava demokraattisille valtioille, joilla on edes teoriassa mahdollisuuksia tehdä ekologisia ja järkeviä sijoituksia, jos tavalliset ihmiset niin äänestävät. Demokratioiden on saatava yhä suurempi osa maailman teollisuudesta ja varallisuudesta kontrolliinsa, sitten alettava rakentaa ympäristöystävällisempiä ja ekologisempia yhteiskuntia:
Demokraattisten valtioiden kautta tehtävä sijoituksia:
- Päästöttömiin ja uusiutuviin energiamuotoihin ja niiden kehitystyöhön.
- Sähköautoihin, raideliikenteeseen sekä muihin päästöttömiin kulkuneuvoihin.
- Energiatehokkaampien tuotantotapojen kehitystyöhön.
- Energiatehokkaiden asumismuotojen rakentamiseen.
- Kierrätysmateriaalien ja kierrätyksen kehitystyöhön.
- Sademetsät ostettava YK:lle ja rauhoitettava ikuisiksi ajoiksi.
- Ihmiskunnan populaatio käännettävä laskuun.
- Ihmiskunnan siirryttävä yhä enemmän internetiin, immateriaalisiin verkostoihin, tavarapaljoutta ja materialismia vähennettävä.
Tällaisia päätöksiä olisi voitu tehdä jo Kööpenhaminassa 2009, mutta kapitalismin kahleissa olevat valtiot eivät kyenneet mihinkään. Nyt on antikapitalistisen ympäristöliikkeen aika!
(Oli pakko ottaa kantaa Helsingin kaupunginvaltuuston älykeskusteluun kasvisruokapäivästä…)
Tässä kuva tänään valmistamastani hyvin tavanomaisesta ruoastani:
Tämä ruoka on hyvin maukasta, proteiinipitoista ja terveellistä. Paistoin kukkakaalia, porkkanaa, sipulia ja perunoita kuorineen. Käytin paljon rypsiöljyä, mausteina pippuria ja oreganoa. Lisäksi kuvassa näkyy eilen tekemiäni falafel-pyöryköitä sekä seitan-pihvejä. Falafel valmistetaan kik-herneistä, seitan vehnägluteenijauhoista. Kummatkin sisältävät enemmän proteiineja kuin yksikään liha, lukuunottamatta kalkkunaa. Tuosta seitan-pihvistä tulikin tällä kertaa koostumukseltaan aivan lihan kaltaista, se vain maistui paremmalta.
Kasvissyöjänä joudun jopa välttelemään liikaa proteiinin saantia, sitä kun tarvitaan vain n. 0,5 grammaa painokiloa kohden päivässä, ja urheilijoillakin korkeintaan 1,5 g/painokilo/päivä. Koska en syö lihaa, vältän saamasta liikaa tyydyttyneitä rasvoja ja kolesterolia, jotka aiheuttavat verisuonitauteja ja syöpiä. Kun lihan syönti on Euroopassa kolminkertaistunut 70-luvulta tähän päivään mennessä, erilaiset suolisto- ja sisäelinsairaudet ovat yleistyneet samaa vauhtia. Yhteys on selkeä: liikkumattoman, esim. toimistotyötä tekevän ihmisen suolisto ei kykene polttamaan lihaa tarpeeksi tehokkaasti, ja se mätänee matkallaan ihmisen pitkän ja mutkaisen suoliston läpi. Suolistoa mädättävä elintapa johtaakin pidemmän päälle erilaisiin sairauksiin, joita activia-jugurtitkaan eivät enää paranna.
Tämmöisen (kuvassa olevan) ruoan avulla jaksaa tehdä ihan mitä tahansa raskasta työtä. Tiedän myös bodareita, jotka ovat siirtyneet kasvisruokavalioon, huomattuaan, että siitä saa helpommin lihasten kasvuun tarvittavia ravintoaineita. Kasvisruoka ei siis tarkoita pelkkiä ituja ja porkkanoita! Kasvikunnasta löytyy valtavasti kaikkea hyvää, mitä suomalainen ruokakulttuuri ei vielä edes tunne. Lisäksi kasvisruoka on halpaa, eikä mitään eliitin lystiä: esim. soijapapu, maailman yleisin viljakasvi, joka sisältää n. 35% proteiinia, maksaa eri muodoissaan vain kymmenyksen jauhelihasta. Ihminen kuitenkin syöttää suurimman osan maailman soijasta nykyään tuotantoeläimille, vaikka ravinnerikkaalla soijalla voitaisiin ruokkia suoraan ihmisiäkin. Maapallon peltopinta-ala kuluu tällä tavalla hukkaan, ja suuri osa ihmiskunnasta onkin nälänhädässä. Kymmenen kiloa pellolla kasvatettua rehua muuttuu naudan syömänä vain yhdeksi kiloksi lihaa.
Sekin tuntuu ihan kivalta, etten enää omalta osaltani ole tukemassa eläinten tehotuotantoa. Mielestäni lihan syönti ei itsessään ole mitenkään ilkeää, vaikka se terveyden kannalta hieman typerää onkin. Eläimetkin syövät luonnossa toisiaan, mutta ne saalistavat riistaansa vapaudessa. Pidän sairaana vain tätä tehotuotantojärjestelmää, jonka ihmiskunta on kapitalismin myötä kehittänyt vasta viimeisen sadan vuoden aikana. Yhtenä syynä eläinten tehotuotannon yleistymiseen ovat ehkä maailmalle levinneet ylikansalliset pikaruokaketjut, kuten McDonalds. Lihaa pitää saada mahdollisimman paljon, mahdollisimman halvalla. Silloin säästetään eläinten olosuhteista, eikä kapitalistinen voitontavoittelu tunne sääliä.
Lisäksi lihantuotanto aiheuttaa uusimpien tutkimusten mukaan jo yli puolet maailman kasvihuonepäästöistä! (Katso: http://tinyurl.com/yfxge4q)
Sivistyneen modernin ihmisen pitäisi vähitellen ymmärtää, ettei ole eettistä synnyttää tunneälykkäitä eläimiä vankeuteen ja kasvattaa niitä tehotuotannolla ahtaissa olosuhteissa, kärsimyksen keskellä, vain saadakseen epäterveellistä einesruokaa. Ennenvanhaan sikojakin kasvatettiin vain joulukinkuiksi. Ne saivat kesällä tonkia pelloilla ja olla vapaina, se oli luomua verrattuna nykypäivän helvettiin. (Katso: http://www.sikatehtaat.fi)
Maaliskuussa 2009 poistettiin porvarien johdolla yritysten Kela-maksu. Päätös tekee vuosittain miljardin euron loven valtion budjettiin. Suora tulojen siirto köyhiltä rikkaille. Porvarihallitus siististi amputoi tämän kansaneläkkeiden rahoitukseen korvamerkityn veron, ja asetti siten tulevaisuuden kansaneläkkeiden, erityisesti niiden pohjaosien, kertymän epävarmalle pohjalle. Suuryritysten yhteiskuntavastuuta pienennettiin.
Nyt joulukuussa Katainen (kok.) ehdottaa 2-3% helpotuksia yhteisöveroon. Tämä tarkoittaisi 300 - 450 miljoonan euron helpotuksia jälleen suurituloisille ja yrityksille. Vuoden 2009 aikana suurituloisten verotusta tulisi siis yhteensä kevennettyä n. 1,5 miljardia euroa pelkästään näillä kahdella päätöksellä. Tämä summa on noin 3,25% Suomen budjetista, joka on kenties historian ennätys suurituloisten verohelpotuksiin vuodessa. Ironista kyllä, se toteutettiin samana vuonna, kun Suomi potee historiallista taantumaa. (Vertailuna: pääomaveron poisto 2007 maksaa korkeintaan 85 miljoonaa €/vuosi.)
Samaan aikaan kunnissa pähkäillään ennennäkemättömien leikkauslistojen parissa. Yhä suurempi vastuu palveluiden ylläpidosta on ovelasti ulkoistettu eduskunnalta kuntien harteille, samaan aikaan kun valtion osuudet eivät ole nousseet vastuun kasvamisen mukana. Porvarihallituksen on helppoa hymyillä, kun ikävät päätökset joudutaan tekemään kunnissa: siellä missä media ei niin tarkasti valvo, ja siten mainekin säilyy lähes puhtaan valkeana seuraaviin eduskuntavaaleihin asti. Lisäksi kunnissa toteutetaan nyt erilaisia hallitussopimuksia, joilla päätöksenteko ikävistä asioista on viety kabinetteihin, suljettujen ovien taakse. Loppujen lopuksi tavalliselle veronmaksajalle jää siis selviämättä, kuka on syyllinen lähiterveysaseman tai -kirjaston lakkauttamiseen, jonka ylläpidosta hän on maksanut.
Helsingin lahtauslista, joka on saanut paljon julkisuutta, toistuu lähes kaikkialla jonkinasteisena, mutta hallituksella on varaa antaa samaan aikaan 1,5 miljardia hyvätuloisille, vaikka sillä voitaisiin myös pelastaa hyvinvointivaltio laman yli. Veroelvytyskin on asiantuntijoiden taholta todettu hyödyttömäksi. Palvelujen lakkauttaminen ja myöhemmin toimintaan palauttaminen käy kalliimmaksi, kuin niiden ylläpito ”pienemmällä liekillä” laman yli. Porvareilla on kuitenkin hegemonia, jolla he jyräävät ideologista julkisten palveluiden alasajoa. Nyt tehdään historiallisia mokia, jotka pahimmillaan romauttavat koko vuosikymmenten aikana rakennetun hyvinvointiyhteiskuntamme.
Määrittelen sanan kapitalismi seuraavalla tavalla: ylikansallisten suuryritysten, yksityisten pankkien ja pörssien yhdessä pyörittämä maailmanlaajuinen finanssitalous: kapitalistisen tuotantotavan ilmenemismuoto globaalilla tasolla. Järjestelmää ylläpitäviä osasia kutsun yleisnimellä: suurpääomat.
Kapitalismi ei siis ole synonyymi markkinataloudelle, jota voivat muodostaa myös kauppaa käyvät yksilöt ja pienyritykset, kysynnällä ja tarjonnalla. Yritys, jossa omistaja on itsekin töissä, on luonnollinen.
Kapitalistista järjestelmää ei voida koskaan ohjailla ihmisen järjellä tai eettisillä arvoilla sen sisältä käsin. Vain valtioiden tai muunlaisten väkivaltakoneistojen ylläpitämillä pakotteilla ja laeilla voidaan rajoittaa kapitalismia sen ulkopuolelta käsin. Suurpääoma voi muuttaa käytäntöjään vain fyysisen toimintatodellisuuden muuttuessa, rajojen tullessa konkreettisesti vastaan tuotannossa.
Kapitalismia tulee aina ja ikuisesti ohjailemaan sen sisältä käsin vain taloudellisen voiton tavoittelu. Rahamäärän lisääntymiseen pyritään pörssiyhtiöissä neljännesvuosittain tai pitemmällä tähtäimellä, jos tulevaisuudessa saavutettavasta voitosta on varmoja todisteita. Mitään sellaista muutosta, jolla ei uskota saavutettavan taloudellista hyötyä, ei voida toteuttaa.
Kapitalistinen järjestelmä ei ole demokraattinen, koska sen tavoitteille ei ole vaihtoehtoja ja liikkumavara on olematon. Voittoa on tavoiteltava, tai suurpääoma kuolee ja hajoaa kapitalistisen järjestelmän sisälle. Kun vaihtoehtoja ei ole, demokratia on merkityksetöntä. Suurpääomilla voi olla näennäisen demokraattisia päätöksentekoelimiä, kuten yritysten hallituksia, mutta nekin ovat alistettuna voiton tavoittelulle. Lisäksi niihin pääsee sisälle vain rahan avulla, omistamalla osakkeita. Ihmisen järkeä ja eettisiä arvoja käytetään näissä elimissä vain, jos niiden avulla voidaan kehittää osakkeiden omistajille aiempaa enemmän voittoa.
Kapitalismin suurpääomat ovat koneistoja, joilla on paljon valtaa ja fyysistä voimaa vaikuttaa maapallon tulevaisuuteen, mutta ne ovat epädemokraattisia. Suurpääomien toimintaan voidaan vaikuttaa demokraattisesti vain ulkoa päin, sellaisen julkisen ja avoimen demokratian kautta, jolla on käytössään väkivaltakoneisto sekä lakien valvonta- ja toimeenpanoelimet.
Maapallon uhaksi ovat nousseet ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos sekä luonnon monitahoinen tuhoutuminen. Nämä uhat voidaan torjua vain toimimalla järjen ja eettisten arvojen johdattamina, luopumalla suurilta osin kapitalistisesta voitontavoittelusta. Suurpääomat aiheuttavat toiminnallaan suurimman osan maapallon ympäristötuhoista. Jos suurpääomien annetaan jatkaa toimintaansa ilman rajoitteita, ja ihmiskunnan populaatio pysyy korkealla, luonnon ekosysteemien tuhoutuminen jatkuu.
Ainoa talouspoliittinen keino hidastaa ilmastonmuutosta on rajoittaa suurpääomien toimintaa globaalilla tasolla, kaikkialla samaan aikaan - ja valvoa rajoitteiden käytäntöönpanoa väkivaltakoneiston avulla. Suurpääomia voidaan myös suoraan kansallistaa demokratian alaisuuteen. Erityisesti pankit olisi kansallistettava demokraattiseen kontrolliin. Ihmisen järki ja eettiset arvot voivat nousta johdattamaan toimintaa vain demokratian kautta. Ilmastonmuutos on ongelma, joka voidaan ratkaista vain ”järjellä”.
Kööpenhaminan ilmastokokous olikin jo etukäteen tuomittu epäonnistumaan - eihän ilmastonmuutosta voida torjua, jos ihmiskunta osallistuu neuvotteluihin itsekkäiden valtioiden muodossa. Miksei eläimiä otettu mukaan neuvotteluihin, esim. sinivalaita? Luulen, ettei niillä olisi samanlaista pakkomiellettä pitää kynsin hampain kiinni talouskasvusta eli luonnon kiihtyvästä saastuttamisesta, josta kapitalistinen järjestelmä on riippuvainen. Maapallon biosfääri, ainoa monimuotoista elämää sisältävä ohut kehä avaruudessa, jonka tunnemme, on monitahoisesti tuhoutumassa. Ihmiskunta todistaa Kööpenhaminassa(kin) olevansa vain kemiallinen reaktio, joka ei kykene ohjailemaan itseään järjellä.
Jokaisen saastuttavan valtion lähtökohta neuvotteluihin oli se, että ”mistään ei sitten luovuta, ellei siitä hyödytä taloudellisesti jotain”. Kaikessa mennään aina markkinoiden ja talouskasvun ehdoilla, niin kauan kuin nationalististen valtioiden kautta hallitaan maailmaa. Kokouksessa rikkaat länsimaat muodostivat eilen keskiviikkona kuulemma ”sitoumuksen piirin”, johon ei otettu kehitysmaita ollenkaan mukaan suunnittelemaan ilmastosopimuksen luonnosta, vaikka niidenkin pitäisi se myöhemmin hyväksyä.
Siellä on suunniteltu myös perustettavaksi ”vihreää rahastoa”, joka laitettaisiin Maailmanpankin hallintaan. Siis samaan kategoriaan kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n kanssa, jonka tehtävänä on ollut lähinnä lahjoa taloudellisesti romahtaneita valtioita suostumaan äärikapitalistisiin talousuudistuksiin, keppi ja porkkana -taktiikalla. Argentiina, Islanti, Moldova ja Baltian maat tosin romahtivat vasta noudatettuaan IMF:n neuvoja mallikelpoisesti tuossa kuluneella vuosikymmenellä.
Vaikkei kehitysmaita päästetty sopimuksen luonnostelupiiriin mukaan, niiden halutaan silti lähtevän päästövähennysten toteuttamiseen samalta viivalta rikkaiden maiden kanssa - kohtuus kaikessa. Onhan se oikeudenmukaista, että esim. Etiopia vähentää päästöjään seuraavan 40 vuoden aikana yhtä monta prosenttia, kuin Saksa. Etiopiassa joudutaan sulkemaan savimajakylien ainoat sähköiset vesipumput. Saksassa luovutaan perheiden kakkosautoista.
Turun kaupunginvaltuustossa hyväksyttiin kunnallisvaalien 2009 jälkeen kaikkien ryhmien välinen sopimus, joka johtavan Kokoomuksen mielestä tarkoittaa ilmeisesti sitä, ettei vaihtoehtoja saisi esittää, vaan olisi alistuttava kabineteissa sen johdolla toteutettavaan sanelupolitiikkaan. Vasemmistoliitto oli eilen talousarviokokouksessa ainoa puolue, joka puolusti demokratiaa ja uskalsi esittää vaihtoehtoja porvariston epärealistisille budjettiesityksille, joissa peruspalveluja tietoisesti alibudjetoidaan ja leikataan enemmän kuin olisi tarvetta. Siksi Kokoomuspomo Randell ilmoittikin kokouksen jälkeen mediassa, että Vasemmistoliittoa ei enää oteta mukaan ryhmien välisiin neuvotteluihin - koska se ehdotti vaihtoehtoja, joista jouduttiin äänestämään!
Vasemmistoliitto mursi porvarillisen sanelupolitiikan selkärangan! Demokratia on palautettu Turun kaupunginvaltuustoon - vaihtoehtoja on jälleen olemassa.
Ollaan ajautumassa kohti neuvostoliittolaista sanelupolitiikkaa, jossa yhteiskunnallinen keskustelu tukahdutetaan, vaihtoehtojen esittäjät syrjäytetään. Kokoomus haluaisi, että päätökset tehdään ”yksissä tuumin” suljettujen ovien takana tavallisilta kaupunkilaisilta piilossa - ettei syyllisiä palvelujen alasajoon saataisi selville. Piilopolitiikkaa Kokoomuksen talutusnuorassa ovat tukemassa kaikki muut puolueet paitsi Vas.liitto, vaikka muunkinlaisia enemmistöjä voitaisiin helposti muodostaa Turun valtuustossa, mm. punavihreä blokki saisi jo enemmistön. Miten voi olla mahdollista, etteivät muut puolueet käytä demokraattista mahdollisuuttaan ehdottaa budjettiin muutoksia? Se on törkeää äänestäjiensä pettämistä. Demokratia syntyy vasta, kun on tarjolla useampia vaihtoehtoja. Päätöksenteko on tuotava suljetuista kabineteista valtuustosaliin kaupunkilaisten tarkasteltavaksi.
Kokoomus ei halua säästää karsimalla palveluista, vaan lakkauttamalla palveluita kokonaan! Turussa lakkautettu tänä vuonna lähikirjastoja, terveysasemia. Kykypuolueessa eivät ymmärrä sitä, että lakkautetun palvelun palauttaminen käy kalliimmaksi, kuin sen pitkäjänteinen ylläpito heikompien aikojen yli. Läpi paistaa vain se, ettei Kokoomuksella taida olla edes halua palauttaa julkisia palveluja mahdollisen nousukauden aikana ennalleen, nehän ovat ilkeää sosialismia. Eilen päätettiin myydä 450 kaupungin vuokra-asuntoa: hukataan siis tuottavaa omaisuutta silloin, kun siitä saa huonoimman mahdollisen hinnan, laman aikana. Lisäksi asuntokannan yksityistäminen nostaa vuokratasoa ja heikentää siten kaikkein köyhimmän kansanosan taloudellista tilannetta. Nyt taantuman aikana yritetään runnoa läpi mahdollisimman paljon palvelujen ideologista alasajoa ja keskittämistä, sekä omaisuuden myyntiä ”säästämisen” nimessä. Muut puolueet, kuin Vasemmistoliitto eivät löydä tästä mitään kritisoitavaa.
Kaupunginvaltuuston pj. Randell (kok) totesi eilen, että Turun talous saadaan näillä suunnitelluilla leikkauksilla ylijäämäiseksi jo vuonna 2011! Samaan aikaan annetaan kuvaa, että oltaisiin muka aivan veitsenterällä, suorastaan romahtamassa kehitysmaan tasolle - ja oikeutetaan sillä palvelujen alasajoa laajalla rintamalla, ”säästämisen” nimessä.
Turussa on suhteessa väkilukuunsa Suomen eniten käsityöläisiä ja taiteen ammattilaisia. Täällä on Euroopan tasolla arvostettu Taideakatemia, jossa voi opiskella kaikkea nukketeatterista animaatioon. Turku on myös valittu Euroopan kulttuuripääkaupungiksi vuodelle 2011. Turkulaiset ovat innokasta kulttuuriväkeä; tarjolla on paljon pieniä teattereita, kulttuurikahviloita ja -tapahtumia. On runoutta, kuvataidetta ja monipuolinen musiikkiskene. Uusi viihtyisä pääkirjasto, paljon aktiivisia yhdistyksiä, yhteisöradio, kirpputoreja sekä liikuntapaikkoja. Myös ruohonjuuritason vapaan kulttuurin aktivistit ovat omaehtoisesti järjestäneet tanssivia kadunvaltauksia ja mielikuvituksellisia vaihtoehtotapahtumia. Turkulaiset ovat äärimmäisen sitkeitä ja sinnikkäitä kulttuurin rakastajia.
Sitkeästi joutuvat turkulaiset vielä sinnittelemään, sillä Turun kaupunki, erityisesti sen tilalaitos, jatkaa sabotaasiaan, ja on jälleen häätämässä 90 kuvataiteilijaa ja käsityöyrittäjää: Turun taidegraafikot ry:n, Aurajokivarren Linnakiinteistöstä. Samoja taiteilijoita häädettiin kaksi vuotta sitten Jokikadun edelleen tyhjillään olevasta taiteilijatalosta. Korvaavaksi tilaksi saatiin vasta pari vuotta myöhemmin Pääskyvuoren kasarmi, kaukaa keskustasta, joka ei korvannut menetettyä pinta-alaa. Välissä suurin osa häädetyistä taiteilijoista joutui olemaan kokonaan ilman työtilaa, osa on vieläkin. Työtilojen kokonaismäärä vähenee, ne siirtyvät kauemmas keskustasta ja vuokrat nousevat jatkuvasti. Valtavasti potentiaalia ja voimavaroja valuu hukkaan, Turku ei osaa niitä edukseen hyödyntää.
Miten moneen eri soppeen Turun tauti onkaan lonkeroitaan levitellyt: lähikirjastoja lakkautetaan (Martti+Mikael), nuorisotaloja ahtautetaan kirjastoihin (Varissuo+Lauste), Taideakatemiasta leikataan (joka vuosi), vaihtoehtomusiikin esiintymisareenoita häädetään (TVO+Päiväkoti), elokuvateattereita häädetään (Thalia+Diana), monet aktiivisessa käytössä olevat kulttuuritilat ovat vähän väliä häädön tai purku-uhan alaisina (Barker+Linnakiinteistö+Jokikatu). Pienputiikeille sopivia historiallisia puutaloja puretaan keskustasta ja tilalle rakennetaan kliinisiä korkean vuokran elementtitaloja. Oikeastaan kaikkea alussa luettelemaani positiivista uhkaa jokin: häätö, leikkaukset, pompottelu, jopa sakot ja rangaistukset.
Kuka ylläpitää Turun tautia? Jossain kulissien takana on oltava jokin vaikutusvaltainen hyväveliverkosto, joka vihaa kaikkea taloudellisesti hyödytöntä näpertelyä, taidetta ja kulttuuria. Pahimmillaanhan ne voivat synnyttää kriittisesti ajattelevaa väkeä ja vaihtoehtoisia ideologioitakin!
Lupauksia paremmasta annetaan silloin tällöin, silmät kirkkaina räpsyen, jotta kulttuuriväki pysyisi vielä vähän aikaa hyväuskoisena aloillaan. Ennen kunnallisvaaleja 2008 Turun kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen (Kok.) lupasi suurieleisesti Turun Sanomissa, että jokin mahtava kulttuurikeskus tänne nyt hommataan. Sieltä piti saada tilaa niin ammattilaisille kuin harrastelijoille, ja siitä piti tulla vuoden 2011 vetonaula. Alkaa olla myöhäistä. Kymmeniä kaupungin omistamia tarkoitukseen sopivia tiloja ammottaa tyhjyyttään, eikä niitä saada käyttöön, vaikka kuinka asetellaan selvitysryhmiä, neuvotellaan ja siinä sivussa valtaillaan taloja. Turun kaupunki vartioi mustasukkaisesti käyttämättöminä ränsistyviä tilojaan, eikä suostu luovuttamaan niitä omien asukkaidensa käyttöön. Lupaus on petetty!
Nyt on taas luvattu! Kulttuurilautakunta hyväksyi syyskuussa yksimielisesti Turun Autonomisen kulttuuriyhdistyksen vetoomuksen saada käyttöönsä tilat kaikille kaupunkilaisille avoimen autonomisen kulttuurikeskuksen perustamiseksi. Päätöksenteko lähetettiin kulttuurilautakunnasta eteenpäin kaupunginhallitukselle, joka ei vielä ole asiaa käsitellyt.
Politiikka on taistelua siitä, mikä ideologia saa johtaa maapallon ja ihmiskunnan tulevaisuuteen. Sitä sen ainakin pitäisi olla. Nykyisenlainen edustuksellinen demokratia ei kuitenkaan mahdollista maapallon tulevaisuudesta päättämistä politiikan kautta kuin hyvin pieniltä osin. Valtaa on vuotanut karkuun länsimaisen demokratian hallituspalatseista erilaisiin piilopaikkoihin ympäriinsä. On huolestuttavaa, että paljon valtaa on mennyt sellaisiin piiloihin, joissa siitä ei voida käydä reilua ja avointa poliittista kamppailua. Jos valta on piilossa, me ihmiset emme voi edes halutessamme vaikuttaa siihen, miten sitä käytetään, ja millainen tulevaisuus rakennetaan. Jos emme edes tiedä missä valta sijaitsee, on mahdotonta käyttää sitä järkevien hyvinvointiyhteiskuntien suunnitteluun tai ilmastonmuutoksen torjumiseen.
Minäkään en tiedä missä kaikki valta sijaitsee. Valtaa, eli kykyä päättää maailman tulevaisuudesta, välittömästi tai välillisesti, on esimerkiksi eduskunnalla, medioilla ja suurpääomilla. Nykyään yhä enemmän viimeksi mainitulla. On olemassa myös staattista valtaa, joka luo puitteita ja ylläpitää jo olemassa olevaa kehitystä. Staattista valtaa on esimerkiksi valtion väkivaltakoneistolla, joka ylläpitää maan rajoja ja lakeja. Ja kulttuurilla, joka sosiaalisen paineen kautta rajoittaa ihmisten käyttäytymistä.
Koko vasemmistolaisuuden ytimenä on ajatus siitä, että valta päättää maailman tulevaisuudesta pitää saada tasa-arvoisesti kaikkien ihmisten ulottuville - varallisuudesta riippumatta. Vasemmiston mielestä valta pitää saada demokratialle. Jos demokratialta puuttuu pallit, eikä sillä ole valtaa ja voimaa, eli kykyä muodostaa tulevaisuudesta haluamansa laista, sitä on täysin turhaa ylläpitää.
Syrjäytyneellä puliukolla pitää olla halutessaan mahdollisuuksia vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen yhtä paljon kuin Välimerellä purjehtivalla miljonäärillä. Vasemmiston mielestä yhteiskunnan pitää olla ihmistensä näköinen, ja kehittyä ihmistensä mukana kunkin ajan tarpeisiin sopivaksi. Vasemmisto ei haikaile paikalleen pysähtyneen järjestelmän perään, vaan haluaa pitää yhteiskunnan dynaamisena ja muutokseen kykenevänä, hallittuna demokraattisen kontrollin kautta. Vasemmisto haluaa, että yhteiskunta on nimenomaan hallinnassa, eikä siitä muodostu hallitsemattomasti vierivää kiveä. Vain hallittua yhteiskuntaa voi suunnitella järkevästi.
Nykyisenlainen yhteiskunta ei toimi järkevästi. Se on vain hallitsematon tehdaskoneisto, joka tuottaa rihkamaa ja etenee nopeaa vauhtia kohti lopullista tuhoaan. Kapitalismi kiihottaa ihmisiä ahneuteen ja hälläväliä -asenteeseen. Luontoa ei kunnioita enää kukaan, vaikka tämä planeetta on ainoa avaruusaluksemme. Liikaa valtaa on siirtynyt ylikansallisille suurpääomille, jotka toimivat kaavojen mukaan, tavoitellen jokaisella vuosineljännekselllä ainoastaan maksimaalisia voittoja osakkeenomistajilleen. Oikeiston tavoitteena on nimenomaan siirtää valtaa demokratialta markkinavoimille. Sitä kaikki yksityistäminenkin pohjimmiltaan on. Jos oikeiston tavoite joskus toteutuu, ihmiskunta muuttuu vain kemialliseksi reaktioksi, jota järki ei enää ohjaa. Sen jälkeen etenemme väistämättä kohti lopullista tuhoa, kun olemme menettäneet kyvyn ohjailla tekemisiämme.
Pohjoismainen hyvinvointimalli, jossa pyritään ylläpitämään ihmisten elintasoa ja paikkaamaan kuiluja, henkilökohtaisten tai järjestelmällisten kriisien sattuessa, on saanut riippakivekseen kateellisia kiukuttelijoita, jotka syyttelevät sosiaalituen käyttäjiä ”sossupummeiksi”. Syyttelijät ovat useimmiten hyvin toimeentulevia, mutta silti he ovat kateellisia niille harvoille, jotka ovat ajautuneet saamaan noin 450 euron suuruista sosiaalitukea kuukaudessa - tekemättä mitään.
Vai onko sittenkään ihan niin? Eivätkö sosiaalituen käyttäjät muka tee yhtään mitään yhteiskuntaa hyödyttävää tai jollain tavalla rikastuttavaa ”työtä”?
Syyttelijöiden ajatusmaailmasta ponnahtaa hyvin esiin nyky-yhteiskunnan outo suhtautuminen työhön ja työn tekoon - vain palkkatyötä pidetään merkittävänä. Sauli Niinistö oli työväen presidenttiehdokas - tai siis palkkatyöläisten presidenttiehdokas. Sanoessaan ”Kaikki työ on arvokasta”, hän oikeasti tarkoitti, että vain palkkatyö on arvokasta, koska sen avulla raha vaihtaa omistajaa ja markkinatalouden veri virtaa. Kokoomuksen väittäessä itseään työväen puolueeksi, se on melko oikeassa, ottaen huomioon suomalaisten yleisen käsityksen työn luonteesta.
Markkinataloudessa nimenomaan palkkatyöstä on muodostumassa itseisarvo, koska se pyörittää taloutta huolimatta siitä mitä se aiheuttaa. Kaikenlainen kuluttaminen on kokoomuslaisen ideologian kannalta positiivista. Jopa sotiminen hyödyttää markkinataloutta. Maailmaan onkin muodostunut suuri teollisuuden ala, joka hyötyy siitä, että jossain päin maailmaa käydään jatkuvasti sotaa - aseteollisuus. Sillä on myös suuri motivaatio ruokkia konflikteja.
Itselläni on aivan erilainen käsitys työstä ja työläisyydestä, kuin oikeistolaisilla. Mielestäni työtä tekee jokainen ihminen, joka vuorovaikuttaa yhteiskunnan kanssa jollain tavalla. Kaupungilla kävelevä tai kahvilassa istuva (palkka-)työtön ihminen osallistuu kaupungin elävöittämiseen. Viettäessään kiireetöntä elämää, hän muokkaa kaupungin ilmapiiriä rennommaksi ja ilmaisemalla itseään hän voi uusintaa jonkun toisen työkykyä. Palkkatyöttömät ihmiset osallistuvat verovarojen aiheuttamiseen mutkien kautta. Viettäessään joutilasta kautta, he uusintavat ennen kaikkea omaa työkykyään, ja lataavat henkisiä voimavarojaan, jotta tulevaisuudessa voisivat ponnistaa entistä korkeammalle. Henkinen kehittyminen ja hyvinvointi vaatii paljon vapaa-aikaa. Tehotonta aikaa. Sitä aikaa, josta ei näyttäisi olevan markkinataloudelle mitään konkreettista hyötyä. Taloustiede ei käsitä tätä yhteiskunnan ”pimeää ainetta” - joutilaisuudesta syntyvää hyvinvointia, joka loppujen lopuksi aiheuttaa myös taloudellista hyötyä. Sitä on pohjoismainen hyvinvointimallikin pullollaan, sosiaalitukijärjestelmän muodossa.
Entäpä kolmannen sektorin vapaaehtoistyö, joka ei paljoa markkinataloutta pyöritä. Arvostaako Sauli sitä? Arvostaako Sauli kotiäitejä tai -isiä, jotka luovat pihapiirin lapsille sosiaalisesti rikkaamman kehittymisympäristön hiekkalaatikon reunalla istuessaan, kuluttamatta centtiäkään? Entä arvostaako Sauli pullojen keräilijöitä tai roskisdyykkaajia, jotka tuottavat itselleen hyvinvointia palkkatyön ulkopuolelta? (Samalla he osallistuvat kierrätykseen ja tekevät yhteiskunnasta ekologisemman.)
Onko mikään poliittinen voima Suomessa vielä noteerannut näitä palkattomia työläisiä, jotka aivan yhtälailla osallistuvat omalla toiminnallaan hyvinvoinnin ja verovarojen syntyprosessiin?
Inhimillisen ihmisen elämään kuuluvat olennaisena osana tauot. Ihminen kehittyy niiden aikana, silloin kun ei tarvitse tehdä mitään. Ei ihminen kykene suorittamaan koko elämänsä pituista katkeamatonta uraputkea palkkatyössä, varsinkaan nykyisenlaisessa tehokkuusyhteiskunnassa. Syntymästään lähtien ihmiset on pakotettu kasvamaan osaksi teollista yhteiskuntaa, joten yhteiskunta on ihmiselle myös jotain velkaa. Järjestelmä ei saa muuttua sellaiseksi, jossa ihminen kuolee, ellei pysty tekemään 8 tuntisia työpäiviä jatkuvalla syötöllä.
-
Pohjoismainen hyvinvointimalli on tarjonnut erehtyväiselle ihmiselle suotuisan kasvuympäristön, joka onkin nostanut pohjoismaat maailman huipulle lähes kaikilla mittareilla mitattuna, kilpailukyvystä aina onnellisuuteen. Siitäkään huolimatta hyvinvointiyhteiskuntaa ei osata arvostaa, vaan sitä ollaan purkamassa oikeistolaistuneessa Suomessa. Paavo Lipposen hallitusten aikana Suomeen lanseerattiin ”kannustava sosiaaliturva”, joka myöhemmin osoittautui lähinnä ”lannistavaksi”. Niihin aikoihin keksittiin myös mystinen taruolento, nimeltään ”sossupummi” tai ”sosiaaliparasiitti”. Samaan aikaan kadotettiin käsitys siitä, miten hyvinvointi syntyy. Samaan aikaan unohdettiin, että aina vaikuttaessamme toisten ihmisten kanssa, elämme yhteiskunnassa, emme yksilökunnassa. Yhteiskunnassa kukaan ei ole yksin oman onnensa seppä.
Maahanmuuttokriitikot tuhlaavat edelleen kaikki voimavaransa tuodakseen esiin vikoja maahanmuuttajissa tai heidän kulttuureissaan. Mamu-kriitikoiden foorumeille on muodostunut satojen metrien pituisia rihmastoja, jotka käsittelevät sitä, miten epätäydellisiä ja erehtyväisiä ihmisiä maahanmuuttajat ovat. Yksipuolinen syyttäminen paljastaa hyvin mamu-kriitikoiden perimmäisen unelman, joka on sulkea rajat tuottamattomilta ihmisiltä ja palauttaa nykyiset pakolaiset ja turhat maahanmuuttajat sinne mistä ovat tulleetkin.
Tällä hetkellä keskimäärin huonoimpia veronmaksajia ovat pakolaiset (ymmärrettävistä syistä) ja mamu-kriitikot haluavat heidät sen takia maasta pois. Kysyn: mitä ihmisryhmää aletaan heidän jälkeensä syyttämään köyhyydestä ja huonosta veronmaksusta?
Mamu-kriitikot eivät ole valmiita enää etsimään uusia ratkaisuja kotoutumisongelmiin, koska he väittävät, että ratkaisuja on jo yritetty etsiä ensimmäisten somalialaisten saapumisesta lähtien, 90-luvun alussa. Kuitenkin mamu-kriitikot samaan aikaan pauhaavat siitä, että Suomessa on ollut tabu keskustella maahanmuutosta kriittisesti. Eli he tunnustavat, että todellista keskustelua maahanmuuttajien kotoutumisongelmien ratkaisemiseksi ei ole koskaan edes käyty!
Itse odotan edelleen innolla, koska se todellinen rakentava maahanmuuttokritiittinen keskustelu alkaa, jonka seurauksena voidaan löytää ratkaisuja ongelmiin.
Olen myös ihmetellyt, minkä takia juuri laman alla syyttely on kärjistynyt. Maahanmuuttoa ja maahanmuuttajia kohtaan on Suomessakin jo pitkään kohdistunut pinnan alla kuohuvaa piilovihaa. Vasta nyt laman alla tuo taantumuksellinen ajattelutapa on levinnyt kulovalkean tavoin myös moniin tavallisiin ihmisiin. Lama masentaa ja laittaa ihmisen alitajunnan etsimään syyllisiä. Sama on toistunut historian aikana useasti. On kuitenkin harhaanjohdatusta syyttää työpaikkansa menetyksestä tai taloudellisen epävarmuuden lisääntymisestä kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä.
Ylätasanteella todelliset syylliset hykertelevät onnesta, kun kansa juoksee heidän sijastaan Allah-ahon ja muiden mamu-kriittisten profeettojen johdattamina, piiskaamaan epätäydellisiä pakolaisia, jotta he muuttuisivat paremmiksi veronmaksajiksi - ja siten mamu-kriitikoiden kaikki ongelmat ratkeaisivat.
